Jos huomaan häirintää tai syrjintää, koen, että minulla on velvollisuus puuttua. Ihan ihmisenä ja aikuisena minulla on velvollisuus varsinkin, jos lapsia tai nuoria kiusataan.
Työskentelen metrokuljettajana. Ohjaamossa ei ole kameroita, joten en yleensä tiedä, mitä matkustamossa tapahtuu. Joissain metroissa äänet matkustamosta kuuluvat ohjaamoon. Jos jotain häirintää havaitaan, kuljettajan tehtävä on soittaa apua.
Matkustajille haluan sanoa, että ei katsota sivusta, jos jollekin huudellaan tai jotain syrjitään. Jos tilanne on uhkaava, ei kannata mennä väliin, aina voi soittaa metron turvavalvomon numeroon: 09 310 12 112 tai yleiseen hätänumeroon 112.
Soitto voi pelastaa häirinnän kohteeksi joutuneen päivän. Siitä tulee myös itselle hyvä mieli, kun on auttanut.
Itse olen maahanmuuttajaperheestä kotoisin ja olen aina käyttänyt paljon julkisia. Kerran bussissa näin, kuinka yhtä matkustajaa kiusattiin. Marssin kuljettajan luo kertomaan asiasta, vaadin, että häiritsijä on poistettava kyydistä. Näin tapahtuikin! Kuljettaja pysäytti bussin, mies poistettiin kyydistä ja poliisit kutsuttiin paikalle.
Itse ajattelen, että jos joku kiusaa, pitää olla vahva ja äänekäs. Mutta jos ei pysty, niin toisten tulee tulla tueksi. Kun tilanne on ”yksi vastaan muut”, silloin häiriköijä huomaa jääneensä yksin ja lopettaa.