Valitse sivu

Rebekka

Rebekka

Olen huomannut, että kun ruskea ihminen astuu joukkoliikennevälineeseen, niin usein ihmiset reagoivat jotenkin. Joskus jengi esim. vetää laukkujaan tiukemmin syliinsä. Heillä on joitain ennakkoluuloja. Kerran näin, kuinka yksi nainen vaihtoi nenäänsä nyrpistellen heti paikkaa, kun viereen oli tulossa huivipäinen nainen istumaan.

Kerran mulle eräs laitapuolenkulkija alkoi huutamaan n-sanaa. Mun kaverit alkoivat heti puolustamaan mua. Se tuntui kyllä hyvältä, vaikka itse vähättelin tilannetta.

Naisena olen kuullut useinkin seksuaalissävytteistä huutelua, ns. ”cat callingia”. Sitä tapahtuu esimerkiksi metron liukuportaissa. Tuorein esimerkki oli, kun yksi jäbä katseli mua metrossa. Kun olin jäämässä pois, se tuli lähelle ja yritti pussata. Vaistomaisesti työnsin hänet pois ja sanoin, että hei, toi ei todellakaan ole ok! Ei sitä vissiin kukaan muu huomannut tai ei kukaan ainakaan reagoinut. Siitä jäi kyllä inhottava fiilis.

Tärkeintä on, että jotenkin huomaa sen tilanteen. Jollain tavalla osoittaa häirinnän kohteelle, että mä huomasin tuon ja mä oon tässä. Voi vaikka mennä viereen istumaan tai sanoa, että kerro, jos tarttet jeesiä.

Ei välttämättä tarvitse sanoa häiriköijälle mitään, vaan yrittää luoda sellaisen turvallisen fiiliksen siihen hetkeen. Tärkeintä on, että häiritty tietää, ettei se ole yksin siinä tilanteessa.

Rebekka
Palaa etusivulle